Teksti on julkaistu IPA Poliisiuutiset -lehdessä 3/2022.
Kuka olet?
Olen Pekka Alamommo, 55 vuotta, kahden lapsen isä ja isoisä ”tuplapappa”.
Miten päädyit poliisiksi?
Päädyin poliisiksi hieman puolivahingossa. Työskentelin tuolloin ammattikoulun keskeyttäneenä hissipoikana Rovaniemellä Ounasvaaran hiihtokeskuksessa. Eräänä päivänä eräs tuolloinen työkaverini kertoi minulle, että hän lähtee laittamaan hakupaperit nimismiehen kansliaan. Tuohon aikaanhan ensimmäinen vaihe oli sellainen, että täytettiin poliisiasemalla poliisikoulun hakemuslomake, kirjoitettiin ainekirjoitus ja käytiin nimismiehen ja hänen ”valintalautakuntansa” haastateltavana.
Työskentelimme ulkona ja tuona päivänä silloin oli todella paljon pakkasta, joten keksin, että lähden kuljettamaan autottoman ystäväni poliisilaitokselle ja samalla pääsisin itsekin lämmittelemään.
Aikani katseltuani ystäväni hakuprosessia sanoin nimismiehen sihteerille, voisinko minäkin saada hakulomakkeen. Hän katsoi minua hieman tylyhkösti, heitti hakulomakkeen ja sanoi, että ”täytä tuo nyt sitten aluksi ja jos et osaa täyttää, voit lähteä pois.”
Pian posti toikin minulle kutsun saapua pääsykokeisiin Tampereelle, joten päättelin ainekirjoituksen ja pikahaastattelun sujuneen vähintäänkin tyydyttävästi.
Totuus on, että kotitaloni naapureina asui monta poliisia ja heiltä olin saanut hyvän käsityksen tuosta työstä. En ehkä olisi ilman tuota ystävääni kuitenkaan saanut aikaiseksi hakeutua poliisikouluun, sillä olin jo ehtinyt aloittaa opinnot ammattiopistossa ylioppilaspohjaisella tietokoneasentajan linjalla.
Missä työskentelet tällä hetkellä?
Työskentelen Lapin poliisilaitoksella rikosten esikäsittely-yksikössä.
Millaisissa työtehtävissä olet urallasi ollut?
Aloitin poliisina vuonna 1990 silloisen Liikkuvan poliisin lentoaseman yksikössä.
Lentoasemalla vierähtikin 26 vuotta. Aluksi partiossa ja passintarkastuksessa. Muistaakseni vuonna 1995 Rajavartiolaitos otti vastuun Helsinki-Vantaan passintarkastuksesta, minkä jälkeen työni muodostui puhtaasti kenttätoiminnasta.
Jonkin aikaa poliisina työskenneltyäni toimin aluksi kenttäryhmän varajohtajana ja sitten aikanaan kenttäjohtajana / ryhmänjohtajana.
Minulla on ollut useita lisätehtäviä kuten Tepo-ryhmän jäsenyys sekä räjähdekoiranohjaan tehtävä. Lisäksi olen toiminut turvapaikkatutkinnan valmiusryhmässä, purkukeskusteluohjaajana sekä lentoaseman liikennealueen ajokouluttajana.
Pidin työstäni yli kaiken. Varsinkin koiran kanssa työskentely on antanut minulle paljon ja sitä kautta olen voinut luoda itselleni verkoston, jota vieläkin ylläpidetään.
Olen kotoisin Rovaniemeltä ja vuonna 2016 sainkin mahdollisuuden päästä työskentelemään Lapin poliisilaitokselle. Mielestäni on hienoa, että ammatissamme on mahdollista työskennellä eri puolilla Suomea. Nyt muutto Rovaniemelle mahdollisti iäkkäiden vanhempieni tukemisen muutenkin kuin puhelimella.
Minut nimitettiin Rovaniemelle vanhemman konstaapelin virkaan maaliskuussa 2016. Ennen kuin olin päässyt Rovaniemelle, tuleva esimieheni soitti minulle ja ilmoitti, että joudunkin aloittamaan kenttäjohtajana. Tunsin Rovaniemen ainoastaan kotikaupunkinani, joten yritin pullikoida tuota pikakenttäjohtajuuttani vastaan. Turhaan, sillä kiirastorstaina illansuussa aloitin yövuoron kenttäjohtajana heti löydettyäni Rovaniemen pääpoliisiaseman miehistöhuoneen. Minut vastaanotti ryhmämme jäsen, joka toimi perehdyttäjänäni. Kymmenen pistettä hänelle kärsivällisyydestä ruuhka-Suomesta saapuneen ylikonstaapelin kanssa jaksamisesta. Hyvin pian opinkin, että Lapissa tehdään työtä hyvin laaja-alaisesti. Etäisyydet ovat usein pitkiä ja yhdellä käynnillä tulee huomioida kaikki tehtävään liittyvä poliisityö.
Vuonna 2018 poliisihallitus myönsi poliisilaitoksille ”nettipoliisin” tai oikeammin EET- / somepoliisin virkoja. Olin toinen Lappiin nimitetyistä EET- / somepoliiseista. Aikaisemmin olin poliisikoiran avulla päässyt hyvin auttamaan nuoria heidän ongelmissaan. EET-tehtävässä somepoliisin tehtävä lähensi koiran tavoin tai jopa paremminkin ja yhä useampi nuori uskaltautui hakeutumaan ongelmiensa kanssa parantamaan maailmaa kanssamme.
Rovaniemellä olen kenttätyön ja EET-työni lisäksi päässyt tekemään mm. vajaan vuoden mittaisen viestintäpäällikön sijaisuuden, mistä minulle jäi kytemään pieni liekki, josko joku päivä olisikin mahdollista työskennellä hieman pidempään viestinnässä. Ehkä jonnekin päin avautuu sopiva tehtävä, missä matka voi jatkua.
Mistä pidät työssäsi?
Tapaan työssäni paljon ihmisiä. Kotimaisia ja aikaisemmassa tehtävässäni ulkomaalaisia, jopa diplomaattikuntaa. Yhdessä tekeminen on minulle luonteva tapa tehdä töitä, joten verkostoa onkin rakentunut vuosien mittaan kattavasti. On aina mukava kilauttaa kaverille, poliisille tai yhteistyökumppanille ja kysyä ammatillisia mielipiteitä. Kuulumiset vaihdetaan ilman muuta myös.
Miten päädyit mukaan IPA:n toimintaan?
Minut rekrytoitiin IPA:an lentoasemalla. Sari Sirén ja nykyinen Suomen osaston hallituksen jäsen Kari Mattila olivat hyvin vahvassa roolissa minun IPA-matkani alussa.
Mikä IPA:ssa on parasta?
Ammatillinen, mutta myös vapaa-aikaan liittyvä verkostoituminen mukavien ihmisten kanssa. Kansainvälisyyttä ei pidä unohtaa. Sanotaan, että jäsenkortti on avain maailmalle ja tuo on täysin totta.
Monta hienoa keskustelua on maailmalla auennut, kun hetken paikallisen poliisin kanssa keskusteltuamme puheeksi tulee IPA. Jos ulkomaalainen poliisi ei itse ole jäsen, niin ainakin hän tietää mistä on kysymys.
Mitä harrastat vapaa-aikanasi?
Olen entinen poliisikoiraohjaaja. Rovaniemelle muuttoni yhteydessä luovuin tuosta rakkaasta tehtävästä, mutta harrastan saman kaltaisia asioita toimimalla ylituomarina Suomen kennelliiton koiraurheilulajissa nimeltä nosework. Siinä koirat etsivät kolmea erilaista hydrolaattia ajoneuvoista, erilaisista sisäitiloista, ulkoa ja laatikoista. Aivan kuten poliisikoiratkin, mutta etsittävät aineet eivät tällä kertaa ole esimerkiksi räjähdysaineita.
Lisäksi metsästän, valokuvaan tilaisuuksia ja matkojani ja yritän opetella koko ajan rohkeammaksi fatbikekuljettajaksi. Maastopyöräily on tullut IPA:n lajiksi ja joka elokuu järjestämme IPA Arctican voimin kaikille ipalaisille, heidän perheenjäsenilleen ja ystävilleen avoimet Maastopyörämatelut IPA-majalla Ylläksellä. Kaikille löytyy sopiva tasoryhmä, joten taas ensi elokuussa.
Haasta seuraava Ipalainen esittäytymään!
Olisiko ajankohtaista, jos varaustenhoitaja Eija Aspholm tulisi kaikille tutuksi?